Yleistä
Anamneesin, punnituksen ja kliinisen tutkimuksen perusteella tehdään arvio nestetasapainotilasta. Lievemmät sairaudet voidaan hoitaa kotona, ja arviolta viidennes tarvitsee sairaalahoitoa.
Lapselle pyritään antamaan ripulijuomaa (Osmosal) ohjeiden mukaan joko kuivuman korjaamiseen tai sen estämiseksi. Toisinaan Osmosalin annostelu ei onnistu ja tällöin ongelma pitää suhteuttaa potilaan kliiniseen tilaan. Usein hoito voidaan toteuttaa antamalla lapselle laimeaa mehua, vettä ja kiisseleitä.
Vanhemmille on syytä antaa kirjalliset ohjeet, joissa on myös ohje siitä, milloin pitää ottaa uudelleen yhteyttä lääkäriin.
Käypä hoito -suositus lasten ripulin avohoidosta, ks. viite 1.
Sairaalaan lähettämistä on syytä harkita seuraavissa tapauksissa:
Alle puolivuotiaat lapset
Raju ripuli ja oksentelu
Yli 5 vrk kestänyt ripuli
Veriripuli
Ripulin äkillinen loppuminen ja kipuitkujaksoja
Epäily hypo- tai hyperosmolaarisesta kuivumasta
Hoidon toteutus ei onnistu kotona.
Yhteyshenkilö
Veli-Matti Martikkala
Kirjallisuutta
Käypä hoito -suositus lasten ripulin hoidosta. Duodecim 1988;104:141–6
вторник, 4 августа 2009 г.
Palliatiivinen hoito
Keskeistä
Syöpätautien palliatiivisen hoidon aikaskaala vaihtelee kuukausista ja vuosista muutamaan päivään. Syövän hoito syöpälääkkeillä tai sädehoidolla voi lievittää parempikuntoisen potilaan oireita tehokkaasti siinä missä kuolevan potilaan hoidossa keskeistä on huolenpito ja kivun lievitys 1. Tavoite on löytää kussakin sairauden vaiheessa hoito, jonka tuoma hyöty potilaalle on suurempi kuin hoidon haittavaikutukset; tekstissä mainittuja hoitovaihtoehtoja tulee tarkastella tästä näkökulmasta.
Myös kuratiivisessa hoidossa on tärkeää lievittää taudin ja hoidon aiheuttamia oireita tehokkaasti. Näitä ohjeita voi käyttää soveltuvin osin.
Tee hoitoratkaisut potilaan kanssa neuvotellen, selitä oireen todennäköinen etiologia, värvää omaiset mukaan hoitoon, konsultoi.
Ks. myös 1
Hengitysoireet
Yskä: syitä ja hoitovaihtoehtoja
Sydämen vajaatoiminta, astma, COPD: taudin mukainen hoito
Infektio: antibioottihoito, kuumelääke
Keuhkometastaasit, kasvaimen aiheuttama ärsytys nielussa tai hengitysteissä
Prednisoni 40–60 mg × 1 tai deksametasoni 6–9 mg × 1 pienenevin annoksin vasteen mukaan
Yskänärsytystä hillitsevä lääkitys, ks. alla
Sädehoito
Pleuraneste: ks. kohta Hengenahdistus (alla)
Lääkkeen tai sädehoidon aiheuttama pneumoniitti: ks. kohta Hengenahdistus (alla)
Väärään kurkkuun nieleminen (nielupareesi, tukkiva tuumori)
Nielupareesi: syöminen istuallaan, leuka alhaalla
Nesteiden paksuntaminen (esim. Thick and Easy®)
Tukkivan kasvaimen sädehoito, laserointi tai ohittaminen stentillä
Gastrostooma
Veriyskä
Traneksaamihappo 1 000–1 500 mg × 3
Prednisoni 40–60 mg × 1 tai deksametasoni 6–9 mg × 1 pienenevin annoksin vasteen mukaan
Sädehoito
Limaisuus
Infektio: antibioottihoito
Kipu estää tehokasta yskimistä, maaten ei saa yskittyä →
Kivun hoito
Asentohoito
Pulloon hengitys
Hengitysilman kostutus
Mukolyytit (esim. erdosteiini)
Jos potilas on liian heikko yskiäkseen
Yskänärsytystä estävä lääkitys, ks. alla
Liman imeminen hengitysteistä on harvoin välttämätöntä ja on tajuissaan olevalla potilaalle epämiellyttävää.
Antikolinergi, esim. glykopyrroniumbromidi 0.2 mg × 1–6 s.c. tai 0.6–1.2 mg/vrk jatkuva s.c./i.v.-infuusio; kuivattaa limaa, mutta myös suuta.
Yskänärsytystä hillitsevä lääkitys
Opioidit, esim.
kodeiini 30 mg + parasetamoli 500 mg 1–2 × 3–4
kodeiini 30 mg + ibuprofeeni 200 mg 1–2 × 3–4
morfiiniliuos 12–20 mg × 1–6, aloitusannos
pitkävaikutteinen morfiini 10–30 mg × 2, aloitusannos.
Hengenahdistus; syitä ja hoitovaihtoehtoja
Tunnista hoidettavat, korjautuvat syyt, lievitä oireita oli syy mikä tahansa.
Sydämen vajaatoiminta, astma, COPD: taudin mukainen hoito
Keuhkoembolia: antikoagulanttihoito
Pneumonia: antibiootit, kuumelääkitys
Lääkkeen (bleomysiini, metotreksaatti) aiheuttama pneumoniitti
Jos epäilet lääkeaineen aiheuttamaa pneumoniittia (solunsalpaajahoidon aikana tai heti sen jälkeen kuiva yskä, lisääntyvä hengenahdistus, atyyppinen pneumonia/pneumoniitti-muutos), ota yhteys solunsalpaajahoitoa antavaan yksikköön.
Sädepneumoniitti voi ilmaantua (1–)3 (–6) kuukautta keuhkosädetyksestä. Se näkyy thorax-kuvassa sädehoitokentän muotoisena; voi esiintyä kuumetta ja CRP:n nousua.
Lepo
Prednisoni 40–60 mg × 1 tai deksametasoni 6–9 mg × 1 pienenevin annoksin vasteen mukaan
Yskänlääke (ks. alla); antibiootti, jos mukana on infektio
Anemia: punasolusiirto; joissain tilanteissa kyseeseen saattaa tulla erytropoietiinin käyttö.
Kuume: kuumelääke
Keuhkon (osa)poisto, keuhkofibroosi: oireenmukainen hoito, ks. alla.
Syövän suoranaisesti aiheuttamia syitä kaulan ja rintakehän alueella
Henkitorven, keuhkoputken tai yläonttolaskimon ahtauma, atelektaasi, keuhkoetäpesäkkeet, lymphangitis carcinomatosa (kuvat 1, 2)
Deksametasoni 3–10 mg × 1–3 pienenevin annoksin vasteen mukaan
Sädehoito
Harkitse laserhoitoa, stentin asetusta ahtaumassa.
Aloita antikoagulaatio yläonttolaskimon ahtautumassa ellei kontraindikaatiota.
Pleuraneste
Punktio (ei yli 1 500 ml kerrallaan) ± sklerosoiva hoito
Prednisoni 40–60 mg × 1 tai deksametasoni 6–9 mg × 1 pienenevin annoksin vasteen mukaan
Runsas toistuvaa punktoimista vaativa pleuraneste: harkitse thorax-kirurgin konsultaatiota (esim. talkitus, pleurektomia, Denver-dreeni).
Perikardiumtamponaatio
Punktio ± dreeni
Askites, kookas maksa tai vatsan alueen suuri tuumori
Askitespunktio, diureetit
Ylävartalo koholle, puoli-istuva asento
Prednisoni 40–60 mg × 1 tai deksametasoni 6–9 mg × 1 pienenevin annoksin vasteen mukaan
Ahdistus, hyperventilaatio
Rauhoittaminen, turvalliset olosuhteet, bentsodiatsepiini
Ei-lääkkeellinen hengenahdistuksen hoito
Hengenahdistuksesta kärsivä ihminen on usein ahdistunut. Hätäännys voi vaikeuttaa hengenahdistusta. Informoi sairauden kulusta ja sovi, miten toimitaan akuutissa hengenahdistustilanteessa.
Harkitse, pitäisikö ottaa puheeksi tukehtumisen pelko. Potilaat, joilla on keuhkokasvain tai -etäpesäkkeitä, saattavat olla huolissaan tukehtumisen mahdollisuudesta, vaikkei tällaista vaaraa olisikaan. Syövän aiheuttama tukehtuminen on hyvin harvinaista ja on mahdollista lähinnä pään tai kaulan alueen kasvaimen aiheuttamassa henkitorven tukoksessa tai vuodossa.
Jos hengenahdistus on hoidosta huolimatta vaikea, voidaan sopia potilaan ja perheen kanssa tajunnan tason pitämisestä lääkkeillä niin matalana, ettei tukehtumisen tunteesta tarvitse kärsiä (ks. myös lääkitysohje alempana).
Etukäteissuunnitelma hengenahdistuskohtauksiin
Sovitut lääkkeet pidettävä helposti saatavilla esim. taskussa, yöpöydällä.
(Puoli)-istuva lepoasento, rauhallinen hengitys, ikkuna auki jne.
Sovi, miten hälytetään apua; esim. kilikello, puhelin (numero on kirjoitettava selvästi näkyvään paikkaan tai ohjelmoitava matkapuhelimeen).
Fysioterapia, rentoutumisharjoitukset
Neuvot siitä, miten fyysinen rasitus sovitetaan suorituskyvyn mukaan
Happi (kotona happirikastin)
Hengenahdistuksen lääkehoito
Keuhkoperäisen lievää vaikeamman hengenahdistuksen hoidossa aloitus morfiinin, kortikosteroidin ja bentsodiatsepiinin yhdistelmällä toimii yleensä parhaiten.
Jos mukana obstruktiota (ks. myös astman hoito 2)
Bronkodilataattori (salbutamoli inhaloiden, teofylliini)
Teofylliini mikstuurana saattaa auttaa subjektiivisesti.
Prednisoni 20–80 mg × 1 tai deksametasoni 3–10 × 1–3 pienenevin annoksin vasteen mukaan
Opioidit tehoavat hengenahdistukseen A.
Aloitusannos morfiiniliuoksella 12–20 mg × 1–6
Aloitusannos pitkävaikutteisella morfiinilla 10–30 mg × 2
Annoksen suurentaminen 20–30 % (ad 50 %)
Bentsodiatsepiinit
Loratsepaami 0.5–2 mg × 1–3 p.o., i.m., i.v. tai 2–4 mg/vrk, s.c./i.v.-infuusio
Diatsepaami (5–) 10–20 mg yöksi, 5–10 mg × 1–3 p.o., p.r.; 5–20 mg/vrk i.v.-infuusio
Aloita masennuslääkitys tarvittaessa.
Anna potilaalle ohjeet hengenahdistuskohtauksen lääkityksestä (kirjallisina): 1–2 annosta morfiiniliuosta ja 1–2 annosta bentsodiatsepiinia oltava aina saatavilla esim. taskussa, laukussa, yöpöydällä.
Jos tarvitaan tehokasta sedaatiota
älä keskeytä oireenmukaista lääkitystä
titraa tehokas morfiinilääkitys
lisää bentsodiatsepiini, esim. diatsepaami (2.5)–5–10 mg (p.o., p.r.) i.v. kerran tunnissa, kunnes potilas on rauhallinen; suunnittele jatkuva lääkitys tarvitun lääkemäärän avulla
haloperidoli parantaa usein sedaatiota, esim. haloperidoli 2.5–5 mg i.m./i.v. kerran tunnissa, kunnes potilas on rauhallinen; suunnittele jatkuva lääkitys tarvittavan lääkemäärän avulla.
Jos on odotettavissa akuutti katastrofi esim. trakeavuoto/-kompressio, sovi hätälääkitys.
Potilasta ei saa jättää yksin, säilytetään maltti.
Esim. diatsepaami 5–20 mg i.v. tai 10–20 mg p.r. ± morfiini 10–20 mg i.v./i.m. (annosvalinta riippuu potilaan aiemmasta lääkityksestä).
Tarvittaessa toista lääkitys, kunnes potilaan vointi kohenee. Hyvin vaikeassa tilanteessa lääkitystä täytyy toistaa, kunnes potilas on tajuton.
Parantumattomasti sairaan keuhkosyöpäpotilaan tupakoinnin kieltäminen on turhaa ja itse asiassa julmaa.
Kuiva suu ja stomatiitti
Ks. 3
Hammaslääkäri
Auttaa suuhygieniassa ja hammassaneerauksessa ja antaa fluorin käyttöohjeet.
Suuhygienia
Pehmeä hammasharja
Ei voimakkaita suuvesiä tai hammastahnoja
Hyvin istuvat proteesit, jotka puhdistetaan kahdesti vuorokaudessa, ei pidetä öisin.
Suun purskuttelu ja kurlaus usein
Vesi
Suolaliuos (teelusikallinen suolaa/2 dl vettä)
Suola-soodaliuos (1 tl suolaa + 1 tl soodaa/2 dl vettä)
Laimennettu klooriheksidiini
Ruokailu
Haaleita, miedosti maustettuja pehmeitä ruokia
Ei hyvin kylmää tai kuumaa
Hiiva- ja herpestulehdusten hoito
Hiiva on yleisin tulehduksen aiheuttaja.
Paikallishoito
Mikonatsoligeeli 2 % 2,5 ml × 4
Natamysiinitipat 25 mg/ml 1 ml × 4
Nystatiinitipat 100 000 IU/ml 1 ml × 4
Amfoterisiini B tabl 1 × 4 (hankala kuivassa suussa)
Vaikeassa hiivastomatiitissa systeeminen flukonatsoli
Herpestulehdus
Valasikloviiri 500 mg × 2 × 5
Kivun hoito
Paikallishoito
Lidokaiini kurlausvetenä 5 mg/ml 15 ml purskuttaen + 15 ml nielaisten × 1–8 (huomioi allergia, aspiraatiovaara).
Rec: Lidocain. hydrochlorid. 1.0 / Aq. purif. ad 200.0 M.D.S. tai Lidocain. hydrochlorid. 2.5 / Aq. purif. ad 500.0 M.D.S.
Lidokaiini-oraalineste tai -liuos (20 mg/ml) 5–10 ml ensin purskuttaen ja sitten hitaasti niellen × 1–6 (huomioi allergia, aspiraatiovaara)
Sukralfaattipurskutus ja nielaisu 200 mg/ml 5 ml × 4–6 (jos aiheuttaa oksentamista, ei saa nielaista), saattaa vähentää kipulääkityksen tarvetta.
Morfiiniliuos 2 mg/ml 15 ml purskutellen, tarvittaessa kurlaten 2–3 minuuttia × 6–8; ei saa niellä
Rec: Morphin. hydrochlorid. 0.6 / Aq. purif. ad 300.0 M.D.S. tai Morphin. hydrochlorid. 1.0 / Aq. purif. ad 500.0 M.D.S.
Systeeminen kivunhoito ks. 1. Vaikea limakalvovaurio vaatii usein parenteraalisen opiaattihoidon.
Ruokahaluttomuus
Seuraavassa käsitellään ruokahaluttomuutta aiheuttavia tekijöitä, joista osaan on tarjolla hoitokeinoja. On varsin tavallista, että kuolemaa lähestyvän potilaan kiinnostus syömistä ja juomista kohtaan vähenee. Tieto siitä, että ruokahaluttomuus on varsin yleinen syöpäsairauden luonnolliseen kulkuun liittyvä ilmiö, voi auttaa potilasta ja usein erityisesti perheenjäseniä luopumaan pakonomaisesta sopivan ruoan etsimisestä.
Nesteen saannin ja janon tunteen välillä ei ole selvää yhteyttä C.
Ruokahaluttomuuden syitä
Lääkitys, mm. solunsalpaajat, interferoni, kipulääkkeet
Suun hiivatulehdus (yleinen)
Kipeä tai kuiva suu; ks. edellä stomatiitin ja kuivan suun hoito sekä artikkeli 3.
Pahoinvointi, ks. pahoinvoinnin hoito alla.
Aikaisen täyttymisen tunne, jonka taustalla on esim.
ummetus (ks. ummetuksen hoito alla)
vatsan alueen kasvain tai kookas maksa (kortikosteroidit saattavat vähentää turvotusta: prednisoni 20–40 mg × 1 tai deksametasoni 3–9 mg × 1)
askites (punktio, diureetit).
hoitona on (puoli-)istuva asento, pienet ruoka-annokset, metoklopramidi 10–20 mg × 3–4 20 min ennen ruokailua ja yöksi.
Metaboliset syyt, esim. hyperkalsemia, uremia, ks. 4 5.
Väärään kurkkuun nieleminen (nielupareesi, tukkiva tuumori): ks. edellä kohta Yskä
Kivut (kipulääkitys)
Masennus: lohdutus, lääkitys
Epäsuotuisa ruokailuympäristö
Kylmä ruoka (jäätelö tms.)
Pieniä annoksia pienillä lautasilla. Kauniisti katettuja aterioita lyhyin väliajoin potilaan toivomina aikoina. Hajuton ruokailutila.
Yhteiset ruokailuhetket pöydän ääressä ja pukeutuneena mieluummin kuin vuoteessa ja pyjamassa
Aperitiivi saattaa lisätä ruokahalua; mikä tahansa mieluinen alkoholijuoma käy (huomioi metronidatsolin antabusvaikutus).
Munatotin resepti: 1 kananmuna, ½–1 dl kermaa, 2 teelusikallista sokeria, 1 ruokalusikallinen appelsiinimehua, 10–15 ml konjakkia
Lääkitys voi kohentaa ruokahalua
Kortikosteroidit: deksametasoni 3–6 mg × 1 tai prednisoni 10–20 mg × 1
Megestroliasetaatti 160 mg × 2 ad 800 mg/vrk
Medroksiprogesteroniasetaatti 100 mg × 3 – 500 mg x 2 A
Pahoinvointi ja oksentelu; syitä ja hoitovaihtoehtoja
Solunsalpaajahoito
Solunsalpaajahoidon aiheuttaman akuutin pahoinvoinnin estolääkitys annetaan sairaalassa.
Viivästyneen pahoinvoinnin hoitoon
Deksametasoni 3–6 mg × 1–2 2–4 päivää ± metoklopramidi 10–30 mg × 3–4; jotkut em. lääkityksestä huolimatta pahoinvoivista saattavat hyötyä 5-HT3-reseptorin salpaajasta.
Muut lääkkeet, esim. opioidit (pahoinvointia harvoin yli viikon), digoksiini (pitoisuus), tulehduskipulääkkeet
Turhat lääkkeet pois, vaihda lääke, tarkista annostus.
Sädehoito ylävatsalle tai laajaan lantiokenttään
Metoklopramidi 10–20 mg × 3–4 p.o., p.r.; jos metoklopramidi ei riitä, kokeile 5-HT3-reseptorin salpaajaa.
Kokoaivosädehoito
Saattaa lisätä aivopainetta: nosta steroidi-annosta 2–3-kertaiseksi; ellei aiemmin steroidia: deksametasoni 1.5–3 mg × 1–3, 5HT3-reseptorin salpaaja.
Aivosädehoidon jälkeen oireet voivat vaikeutua: ensiapuna nosta steroidi-annosta 2–3-kertaiseksi; ellei steroidia: deksametasoni 1.5–3 mg × 1–3
Ummetus on hyvin tavallinen, hoidettavissa oleva pahoinvoinnin syy; ks. ummetuksen hoito alla.
Hyperkalsemia: nesteytys, bisfosfonaatit, steroidi, ks. hyperkalsemian hoito 4
Kohonnut kallonsisäinen paine: aivokasvain, aivometastaasit:
Deksametasoni 3–10 mg × 1–3 pienenevin annoksin vasteen mukaan, sädehoito, leikkaus
Suurentunut maksa, askites: steroidi, askitespunktio, diureetit
Uremia 5, maksan vajaatoiminta: oireenmukainen hoito
Esofagiitti, gastriitti 6: muista hiivastomatiitin- ja esofagiitin mahdollisuus.
Ahdistus, pelko, masennus
Asiallinen pahoinvoinnin hoito, psyykkinen tuki ja tarvittaessa ahdistusta lievittävä ja/tai masennuslääkitys
Oksennukseen johtava yskä: ks. yskän hoito edellä.
Oireenmukainen lääkitys, suuntaa antavia annoksia
Metoklopramidi 10 mg 1–2 × 3–4 /p.o./p.r./i.v./i.m. 20–50 mg/vrk jatkuva s.c./i.v.-infuusio
Haloperidoli 1–2 mg yöksi, 0.5–2 mg × 1–3 p.o., 2.5–5 mg × 1–3 i.m./i.v., 5–10 mg/vrk s.c./i.v.-infuusiot
Loratsepaami 0.5–2 mg × 1–3 p.o., i.m. i.v., 2–4 mg/vrk s.c./i.v.-infuusio
Deksametasoni 3–9 mg × 1 p.o., 5–10 mg × 1–2 i.m., i.v., prednisoni 20–60 mg × 1
Proklooriperatsiini 5–20 mg × 1–3 p.o., 25 mg x 1–3 p.r.
Levomepromatsiini 2.5–12.5 mg yöksi
Syklitsiini 25–50 mg × 1–3, hydroksitsiini 20 mg yöksi
Edellisten yhdistelmät
Ummetus
Ummetus on hyvin yleinen edennyttä syöpää sairastavan potilaan oire, joka liittyy mm. syöpätautiin, ravinnon muutoksiin, liikunnan vähenemiseen, lääkkeisiin, intimiteetin puutteeseen sairaalassa tai näiden yhdistelmiin. Sulje pois suoliobstruktio (oksentelu, kramppimaiset kivut, näkyvä peristaltiikka, vatsan turpoaminen), ks. suoliobstruktio alla ja akuutti maha 7.
Hoidon alussa on syytä kuunnella suoliäänet, palpoida vatsa ja todeta tai sulkea pois peräsuolta tukkiva massa tuseeraten.
Syitä
Syöpätauti: obstruktio, peritoneaalikarsinoosi, askites, selkäydinkompressio
Lääkkeet: opioidit, antikolinergit (esim. neuroleptit, antidepressantit), vinka-alkaloidit, 5-HT3-reseptorin salpaajat
Muutokset ravitsemuksessa, dehydraatio; runsaasti nesteitä, mehuja – jos mahdollista, kuituja
Liikunnan väheneminen. Rohkaise liikkumaan (hoida liikkumista estävät kivut).
Kivulias anaalifissuura, ärtyneet peräpukamat; hoida.
Hyperkalsemia 4
Intimiteetin puutos sairaalassa. Huolehdi intimiteettisuojasta.
Ummetus on intiimi vaiva: kysy, informoi.
Aloita opioidien aloituksen yhteydessä ehkäisevä ummetuslääkitys!
Ummetuslääkitys annetaan mieluiten suun kautta, tarvittaessa käytetään peräpuikkoja tai vatsa toimitetaan peräruiskeilla.
Bulkkilaksatiivit vaativat runsasta juomista eivätkä sovi huonokuntoiselle potilaalle.
Osmoottisia laksatiiveja (esim. laktuloosi 20–30 ml × 1–2[–4]) käytetään yksin tai yhdessä stimuloivien laksatiivien kanssa.
Stimuloivia laksatiiveja (senna, natriumpikosulfaatti, dokusaatti, bisakodyyli) käytetään yksin tai yhdessä osmoottisten laksatiivien kanssa.
Prokineetit: metoklopramidi 10–20 mg × 3–4
Ripuli
Hoitoon liittyvät syyt
Solunsalpaajahoito on syöpäpotilaan ripulin tavallisin syy (esim. 5-fluorourasiili, irinotekaani, topotekaani).
Lantion alueen sädehoito
Postoperatiiviset syyt: suoli- tai haimaresektio, blind-loop-syndrooma
Antibioottihoito: Clostridium difficile
Syöpään liittyvät syyt
Karsinoidioireyhtymä: syövän hoito, oireenmukainen hoito mukaan luettuna oktreotidi
Haimasyöpä: osmoottinen ripuli: haimaentsyymikorvaushoito, ravitsemusterapeutin konsultaatio
Ummetus voi aiheuttaa ylivuotoripulin.
Eräät ruoka-aineet voivat lisätä ripulia: maustetut, rasvaiset, kuitupitoiset ruoat, maitotaloustuotteet.
Ravitsemusterapeutin konsultaatio voi olla hyödyllinen, erityisesti postoperatiivisissa tiloissa ja haimasyövän yhteydessä.
Oraalinen tai parenteraalinen nesteytys, jos se kokonaistilanne huomioon ottaen on hyödyllistä.
Oireen mukainen hoito (Huom: solunsalpaaja- tai sädehoidon aiheuttamissa ripuleissa ja joissakin tulehdustilanteissa tulee potilas ottaa herkästi sairaalaan, jossa oireenmukaista lääkitystä annostellaan tilanteen mukaan neste- ja muun tukihoidon ohella)
Hiilitabletit
Loperamidi 4 mg alkuannos, jokaisen ripuliulosteen jälkeen 2 mg ad 16 mg/vrk
Morfiiniliuos 12–20 mg × 1–6 tai oksikodoniliuos 10–15 mg × 1–6
Pitkävaikutteinen morfiini 10–30 mg × 2 tai oksikodoni p.o. 20 mg × 2
Morfiini tai oksikodoni 5–10 mg × 4–6 s.c./i.v. aloitusannoksia
Joissain keskuksissa on käytetty oktreotidia hoitoresistenteissä tilanteissa 25–100 µg × 1–3 s.c. muissakin kuin karsinoidioireyhtymään liittyvissä tiloissa.
Suolitukos
Konsultoi kirurgia, jos potilaan vointi sallii kirurgisen intervention.
Inoperaabeli tukos:
Ravinnottomuus, nenä-mahaimu ja tiputus tulevat kyseeseen leikkausta valmisteltaessa.
Korkeassa tukoksessa oksentaminen seuraa usein nopeasti ruokailua tai lääkkeenottoa; matalassa tukoksessa lääkitys voi onnistua myös suun kautta.
Parenteraalinen nesteytys tai ravitsemus tulee harkita potilaskohtaisesti. Useimmiten suolen tukkeutuessa sairaus on edennyt pysyvästi niin pitkälle, ettei parenteraalisesta ravitsemuksesta ole hyötyä.
Pahoinvointi, oksentelu, koliikkikipu
Haloperidoli 5–15 mg/vrk s.c./i.v.-infuusio tai 1–2 mg × 3 p.o.
Morfiini 30–60 mg/vrk s.c./i.v.-infuusio, 10–30 mg × 2 p.o., aloitusannoksia
Glykopyrroniumbromidi 0.6 mg–1.2 mg/vrk jatkuva s.c./i.v.-infuusio, 0.2 mg × 1–6 s.c.
Deksametasoni 6–20 mg × 1 voi vähentää tuumorin ympärillä olevaa turvotusta C.
Klooripromatsiini 10–25 mg × 3 p.o.; huom. sedaatio
Joissain keskuksissa on käytetty oktreotidia hoitoresistenteissä tilanteissa 25–100 µg × 1–3 s.c.
Jos potilas oksentelee jatkuvasti lääkityksestä huolimatta, keskustele hänen kanssaan nenä-mahaletkun eduista ja haitoista.
Hikka
Syitä
Palleahermon tai pallean ärsytys (kasvain, vatsalaukun venytys, kookas maksa, palleatyrä, askites, ulkus, gastriitti, esofagiitti)
Aivokasvain, aivometastaasit
Uremia.
Lääkkeetön hoito: kohoasento, hengittäminen paperipussiin, 2 vesilasin juonti, 2 teelusikallisen sokeria nieleminen.
Metoklopramidi 10–20 mg × 3–4 p.o/p.r tai parenteraalisesti
Haloperidoli 0.5–2 mg × 1–3 p.o. tai 2.5–5 mg × 1–3 i.m./i.v., 5–10 mg/vrk s.c./i.v.infuusio
Klooripromatsiini 25–50 mg × 1–3 p.o. (voi aiheuttaa sedaatiota)
Jos aiheuttaja on aivotuumori: epilepsialääkitys.
Ihometastasoinnin/ulseroivan kasvaimen aiheuttamat haavaumat
Hoito
Sädehoito
Jos iho erittää, suihkuttele × 2–usein, peitä kostealla, esim. keittosuolataitoksella.
Paha haju, tulehdus
Suihkuttelu ja antiseptinen, esim. Betadine®-sidos
Absorboivat mm. aktiivihiilisidokset vähentävät pahaa hajua.
Harkitse systeemistä antibioottilääkitystä, joka tehoaa myös anaerobeihin.
Huoneen pahaa hajua voivat lievittää mm. sitruunan viipaleet, tervakynttilä.
Jos paikallisongelma on vaikeasti hallittavissa, konsultoi (plastiikka)kirurgia.
Kutina, syitä ja hoitovaihtoehtoja
Ihotaudit: perustaudin hoito
Allergiset reaktiot: lääkkeen lopetus tai vaihto, allergisen reaktion hoito
Morfiini on mahdollinen joskaan ei käytännössä yleinen kutinan aiheuttaja; kokeile vaihtoa oksikodoniin tai fentanyyyliin.
Uremia: uremian (symptomaattinen) hoito 5.
Kutiseva ihometastasointi, sädehoito, ks. ulseroivan ihon hoito yllä.
Polysytemia vera: taudin hoito, pieni annos ASAa. Huomioi vuoto-ongelmat.
Syövän aiheuttama kolestaasi
Ekstrahepaattisessa kolestaasissa kirurginen sappihappojen dreneeraus. Joskus sädehoito saattaa tulla kyseeseen.
Prednisoni 20–80 mg × 1 tai deksametasoni 3–10 mg × 1–2 pienenevin annoksin vasteen mukaan
Hyvä ihonhoito, ks. alla.
Oireenmukainen lääkehoito, hyöty lähinnä sedaatio, joskus ilta-annos riittävä
(Väsyttävä) antihistamiini esim. hydroksitsiini 10–25 mg × 1–3
Haloperidoli 0.5–2 mg × 1–3 p.o., 2.5–5 mg i.m./i.v. tai 5–10 mg/vrk s.c./i.v.-infuusio
Bentsodiatsepiinit (loratsepaami 0.5–2 mg x 1–3, 2–4 mg/vrk s.c./i.v.-infuusio; diatsepaami 5–10 mg p.o./p.r. yöksi, 5–10 × 1–3 p.o./p.r., 5–10 mg/vrk i.v.-infuusio)
Klooripromatsiini 25–50 mg × 1–3 p.o., huom. sedaatio
Opioidit, esim. pitkävaikutteinen morfiini 10–30 mg × 2, oksikodoni 20 mg × 2, aloitusannoksia
Kolestaasin aiheuttamassa kutinassa kolestyramiini sitoo sappihappoja, annos 4 g × 4 p.o., harvoin toteutettavissa käytännössä syöpäpotilaalla.
Ihon hoito: Syöpäpotilaan tavallisin kutinan aiheuttaja on kuiva iho. Kutinan syystä riippumatta ihonhoito on keskeinen hoitomuoto.
Ihon kuivuus pahentaa kutinaa. Mitä rasvapitoisempi voide, sen kestävämpi vaikutus. Vähemmän rasvapitoiset voiteet voivat olla miellyttävämmän tuntuisia, voitele useammin. Vältä saippuaa, ihon voitelu esim. perusvoiteella, (ruoka)öljyllä ennen kylpyä/suihkua tai öljyä kylpyveteen, kuivaus taputellen.
Viilentävät mentolivoiteet esim.
Rec. Menthol 0.5 / Emuls Novalan® 100.0, M.D.S. kutiavalle iholle yleisvoiteeksi
Mentolispriitä saa apteekista ilman reseptiä.
Kuumuus, ahdistuneisuus ja kyllästyneisyys, tekemisen puute pahentavat kutinaa.
Puuvillakäsineet yöksi, lyhyet kynnet, kevyet puuvillavaatteet.
Palliatiivinen sädehoito
Indikaatioita
Kipulääkkeisiin (mukaan luettuna opioidit) reagoimattomat luustokivut; n. ⅔ potilaista saa jonkinasteisen, puolet täydellisen kivunlievityksen. Kivunlievitys alkaa parin päivän–4 viikon kuluessa ja kestää keskimäärin 3–6 kk; useimmat potilaat hyötyvät uusintahoidosta.
Murtumavaaran esto kantavissa luissa. Jos murtumavaara on jo kehittynyt (yli puolet korteksia syöpynyt tai putkiluussa yli 2–3 cm lyyttinen etäpesäke), konsultoi ensin kirurgia.
Medullakompression hoito. Huom! Jos potilaalle on kehittymässä para- tai tetrapareesi tai cauda equina -oireyhtymä eli hänellä on progressiivinen neurologinen oireisto, tulee sädehoito (tai kirurginen hoito) aloittaa päivystyksenä. Hoidon onnistumisen mahdollisuus riippuu neurologisesta statuksesta hoidon alkaessa. Aloita steroidi, ks. alla.
Paineoireiden hallinta: esim. aivoetäpesäkkeet, aivokasvain, hermopinne
Verenvuoto: veriyskä, verivirtsaisuus
Ihoetäpesäkkeiden hoito
Tukosten laukaisu (keuhkoputki, vena cava superior, virtsanjohdin)
Mikäli paineoireita esiintyy hoidon alkaessa ja/tai niitä on hoidon myötä odotettavissa, käytetään steroidia esim. deksametasoni 3–10 mg × 1–3 p.o./parenteraalisesti (joissain keskuksissa medullakompression yhteydessä on käytetty deksametasoni-annoksia ad 100 mg) A.
Palliatiivisen sädehoidon tavoitteena on lievittää oiretta nopeasti mahdollisimman vähin sivuvaikutuksin.
Hoitokertoja on keskimäärin 1–10. Joskus paras palliaatio on kuitenkin täysimittainen sädehoito.
Lisätietoa
Cochrane-katsauksia 1
Muita näytönastekatsauksia 1
Kirjallisuutta 1
Kirjallisuutta
Vainio A, Hietanen P (toim.) Palliatiivinen hoito. Kustannus Oy Duodecim: Helsinki 2004
Syöpätautien palliatiivisen hoidon aikaskaala vaihtelee kuukausista ja vuosista muutamaan päivään. Syövän hoito syöpälääkkeillä tai sädehoidolla voi lievittää parempikuntoisen potilaan oireita tehokkaasti siinä missä kuolevan potilaan hoidossa keskeistä on huolenpito ja kivun lievitys 1. Tavoite on löytää kussakin sairauden vaiheessa hoito, jonka tuoma hyöty potilaalle on suurempi kuin hoidon haittavaikutukset; tekstissä mainittuja hoitovaihtoehtoja tulee tarkastella tästä näkökulmasta.
Myös kuratiivisessa hoidossa on tärkeää lievittää taudin ja hoidon aiheuttamia oireita tehokkaasti. Näitä ohjeita voi käyttää soveltuvin osin.
Tee hoitoratkaisut potilaan kanssa neuvotellen, selitä oireen todennäköinen etiologia, värvää omaiset mukaan hoitoon, konsultoi.
Ks. myös 1
Hengitysoireet
Yskä: syitä ja hoitovaihtoehtoja
Sydämen vajaatoiminta, astma, COPD: taudin mukainen hoito
Infektio: antibioottihoito, kuumelääke
Keuhkometastaasit, kasvaimen aiheuttama ärsytys nielussa tai hengitysteissä
Prednisoni 40–60 mg × 1 tai deksametasoni 6–9 mg × 1 pienenevin annoksin vasteen mukaan
Yskänärsytystä hillitsevä lääkitys, ks. alla
Sädehoito
Pleuraneste: ks. kohta Hengenahdistus (alla)
Lääkkeen tai sädehoidon aiheuttama pneumoniitti: ks. kohta Hengenahdistus (alla)
Väärään kurkkuun nieleminen (nielupareesi, tukkiva tuumori)
Nielupareesi: syöminen istuallaan, leuka alhaalla
Nesteiden paksuntaminen (esim. Thick and Easy®)
Tukkivan kasvaimen sädehoito, laserointi tai ohittaminen stentillä
Gastrostooma
Veriyskä
Traneksaamihappo 1 000–1 500 mg × 3
Prednisoni 40–60 mg × 1 tai deksametasoni 6–9 mg × 1 pienenevin annoksin vasteen mukaan
Sädehoito
Limaisuus
Infektio: antibioottihoito
Kipu estää tehokasta yskimistä, maaten ei saa yskittyä →
Kivun hoito
Asentohoito
Pulloon hengitys
Hengitysilman kostutus
Mukolyytit (esim. erdosteiini)
Jos potilas on liian heikko yskiäkseen
Yskänärsytystä estävä lääkitys, ks. alla
Liman imeminen hengitysteistä on harvoin välttämätöntä ja on tajuissaan olevalla potilaalle epämiellyttävää.
Antikolinergi, esim. glykopyrroniumbromidi 0.2 mg × 1–6 s.c. tai 0.6–1.2 mg/vrk jatkuva s.c./i.v.-infuusio; kuivattaa limaa, mutta myös suuta.
Yskänärsytystä hillitsevä lääkitys
Opioidit, esim.
kodeiini 30 mg + parasetamoli 500 mg 1–2 × 3–4
kodeiini 30 mg + ibuprofeeni 200 mg 1–2 × 3–4
morfiiniliuos 12–20 mg × 1–6, aloitusannos
pitkävaikutteinen morfiini 10–30 mg × 2, aloitusannos.
Hengenahdistus; syitä ja hoitovaihtoehtoja
Tunnista hoidettavat, korjautuvat syyt, lievitä oireita oli syy mikä tahansa.
Sydämen vajaatoiminta, astma, COPD: taudin mukainen hoito
Keuhkoembolia: antikoagulanttihoito
Pneumonia: antibiootit, kuumelääkitys
Lääkkeen (bleomysiini, metotreksaatti) aiheuttama pneumoniitti
Jos epäilet lääkeaineen aiheuttamaa pneumoniittia (solunsalpaajahoidon aikana tai heti sen jälkeen kuiva yskä, lisääntyvä hengenahdistus, atyyppinen pneumonia/pneumoniitti-muutos), ota yhteys solunsalpaajahoitoa antavaan yksikköön.
Sädepneumoniitti voi ilmaantua (1–)3 (–6) kuukautta keuhkosädetyksestä. Se näkyy thorax-kuvassa sädehoitokentän muotoisena; voi esiintyä kuumetta ja CRP:n nousua.
Lepo
Prednisoni 40–60 mg × 1 tai deksametasoni 6–9 mg × 1 pienenevin annoksin vasteen mukaan
Yskänlääke (ks. alla); antibiootti, jos mukana on infektio
Anemia: punasolusiirto; joissain tilanteissa kyseeseen saattaa tulla erytropoietiinin käyttö.
Kuume: kuumelääke
Keuhkon (osa)poisto, keuhkofibroosi: oireenmukainen hoito, ks. alla.
Syövän suoranaisesti aiheuttamia syitä kaulan ja rintakehän alueella
Henkitorven, keuhkoputken tai yläonttolaskimon ahtauma, atelektaasi, keuhkoetäpesäkkeet, lymphangitis carcinomatosa (kuvat 1, 2)
Deksametasoni 3–10 mg × 1–3 pienenevin annoksin vasteen mukaan
Sädehoito
Harkitse laserhoitoa, stentin asetusta ahtaumassa.
Aloita antikoagulaatio yläonttolaskimon ahtautumassa ellei kontraindikaatiota.
Pleuraneste
Punktio (ei yli 1 500 ml kerrallaan) ± sklerosoiva hoito
Prednisoni 40–60 mg × 1 tai deksametasoni 6–9 mg × 1 pienenevin annoksin vasteen mukaan
Runsas toistuvaa punktoimista vaativa pleuraneste: harkitse thorax-kirurgin konsultaatiota (esim. talkitus, pleurektomia, Denver-dreeni).
Perikardiumtamponaatio
Punktio ± dreeni
Askites, kookas maksa tai vatsan alueen suuri tuumori
Askitespunktio, diureetit
Ylävartalo koholle, puoli-istuva asento
Prednisoni 40–60 mg × 1 tai deksametasoni 6–9 mg × 1 pienenevin annoksin vasteen mukaan
Ahdistus, hyperventilaatio
Rauhoittaminen, turvalliset olosuhteet, bentsodiatsepiini
Ei-lääkkeellinen hengenahdistuksen hoito
Hengenahdistuksesta kärsivä ihminen on usein ahdistunut. Hätäännys voi vaikeuttaa hengenahdistusta. Informoi sairauden kulusta ja sovi, miten toimitaan akuutissa hengenahdistustilanteessa.
Harkitse, pitäisikö ottaa puheeksi tukehtumisen pelko. Potilaat, joilla on keuhkokasvain tai -etäpesäkkeitä, saattavat olla huolissaan tukehtumisen mahdollisuudesta, vaikkei tällaista vaaraa olisikaan. Syövän aiheuttama tukehtuminen on hyvin harvinaista ja on mahdollista lähinnä pään tai kaulan alueen kasvaimen aiheuttamassa henkitorven tukoksessa tai vuodossa.
Jos hengenahdistus on hoidosta huolimatta vaikea, voidaan sopia potilaan ja perheen kanssa tajunnan tason pitämisestä lääkkeillä niin matalana, ettei tukehtumisen tunteesta tarvitse kärsiä (ks. myös lääkitysohje alempana).
Etukäteissuunnitelma hengenahdistuskohtauksiin
Sovitut lääkkeet pidettävä helposti saatavilla esim. taskussa, yöpöydällä.
(Puoli)-istuva lepoasento, rauhallinen hengitys, ikkuna auki jne.
Sovi, miten hälytetään apua; esim. kilikello, puhelin (numero on kirjoitettava selvästi näkyvään paikkaan tai ohjelmoitava matkapuhelimeen).
Fysioterapia, rentoutumisharjoitukset
Neuvot siitä, miten fyysinen rasitus sovitetaan suorituskyvyn mukaan
Happi (kotona happirikastin)
Hengenahdistuksen lääkehoito
Keuhkoperäisen lievää vaikeamman hengenahdistuksen hoidossa aloitus morfiinin, kortikosteroidin ja bentsodiatsepiinin yhdistelmällä toimii yleensä parhaiten.
Jos mukana obstruktiota (ks. myös astman hoito 2)
Bronkodilataattori (salbutamoli inhaloiden, teofylliini)
Teofylliini mikstuurana saattaa auttaa subjektiivisesti.
Prednisoni 20–80 mg × 1 tai deksametasoni 3–10 × 1–3 pienenevin annoksin vasteen mukaan
Opioidit tehoavat hengenahdistukseen A.
Aloitusannos morfiiniliuoksella 12–20 mg × 1–6
Aloitusannos pitkävaikutteisella morfiinilla 10–30 mg × 2
Annoksen suurentaminen 20–30 % (ad 50 %)
Bentsodiatsepiinit
Loratsepaami 0.5–2 mg × 1–3 p.o., i.m., i.v. tai 2–4 mg/vrk, s.c./i.v.-infuusio
Diatsepaami (5–) 10–20 mg yöksi, 5–10 mg × 1–3 p.o., p.r.; 5–20 mg/vrk i.v.-infuusio
Aloita masennuslääkitys tarvittaessa.
Anna potilaalle ohjeet hengenahdistuskohtauksen lääkityksestä (kirjallisina): 1–2 annosta morfiiniliuosta ja 1–2 annosta bentsodiatsepiinia oltava aina saatavilla esim. taskussa, laukussa, yöpöydällä.
Jos tarvitaan tehokasta sedaatiota
älä keskeytä oireenmukaista lääkitystä
titraa tehokas morfiinilääkitys
lisää bentsodiatsepiini, esim. diatsepaami (2.5)–5–10 mg (p.o., p.r.) i.v. kerran tunnissa, kunnes potilas on rauhallinen; suunnittele jatkuva lääkitys tarvitun lääkemäärän avulla
haloperidoli parantaa usein sedaatiota, esim. haloperidoli 2.5–5 mg i.m./i.v. kerran tunnissa, kunnes potilas on rauhallinen; suunnittele jatkuva lääkitys tarvittavan lääkemäärän avulla.
Jos on odotettavissa akuutti katastrofi esim. trakeavuoto/-kompressio, sovi hätälääkitys.
Potilasta ei saa jättää yksin, säilytetään maltti.
Esim. diatsepaami 5–20 mg i.v. tai 10–20 mg p.r. ± morfiini 10–20 mg i.v./i.m. (annosvalinta riippuu potilaan aiemmasta lääkityksestä).
Tarvittaessa toista lääkitys, kunnes potilaan vointi kohenee. Hyvin vaikeassa tilanteessa lääkitystä täytyy toistaa, kunnes potilas on tajuton.
Parantumattomasti sairaan keuhkosyöpäpotilaan tupakoinnin kieltäminen on turhaa ja itse asiassa julmaa.
Kuiva suu ja stomatiitti
Ks. 3
Hammaslääkäri
Auttaa suuhygieniassa ja hammassaneerauksessa ja antaa fluorin käyttöohjeet.
Suuhygienia
Pehmeä hammasharja
Ei voimakkaita suuvesiä tai hammastahnoja
Hyvin istuvat proteesit, jotka puhdistetaan kahdesti vuorokaudessa, ei pidetä öisin.
Suun purskuttelu ja kurlaus usein
Vesi
Suolaliuos (teelusikallinen suolaa/2 dl vettä)
Suola-soodaliuos (1 tl suolaa + 1 tl soodaa/2 dl vettä)
Laimennettu klooriheksidiini
Ruokailu
Haaleita, miedosti maustettuja pehmeitä ruokia
Ei hyvin kylmää tai kuumaa
Hiiva- ja herpestulehdusten hoito
Hiiva on yleisin tulehduksen aiheuttaja.
Paikallishoito
Mikonatsoligeeli 2 % 2,5 ml × 4
Natamysiinitipat 25 mg/ml 1 ml × 4
Nystatiinitipat 100 000 IU/ml 1 ml × 4
Amfoterisiini B tabl 1 × 4 (hankala kuivassa suussa)
Vaikeassa hiivastomatiitissa systeeminen flukonatsoli
Herpestulehdus
Valasikloviiri 500 mg × 2 × 5
Kivun hoito
Paikallishoito
Lidokaiini kurlausvetenä 5 mg/ml 15 ml purskuttaen + 15 ml nielaisten × 1–8 (huomioi allergia, aspiraatiovaara).
Rec: Lidocain. hydrochlorid. 1.0 / Aq. purif. ad 200.0 M.D.S. tai Lidocain. hydrochlorid. 2.5 / Aq. purif. ad 500.0 M.D.S.
Lidokaiini-oraalineste tai -liuos (20 mg/ml) 5–10 ml ensin purskuttaen ja sitten hitaasti niellen × 1–6 (huomioi allergia, aspiraatiovaara)
Sukralfaattipurskutus ja nielaisu 200 mg/ml 5 ml × 4–6 (jos aiheuttaa oksentamista, ei saa nielaista), saattaa vähentää kipulääkityksen tarvetta.
Morfiiniliuos 2 mg/ml 15 ml purskutellen, tarvittaessa kurlaten 2–3 minuuttia × 6–8; ei saa niellä
Rec: Morphin. hydrochlorid. 0.6 / Aq. purif. ad 300.0 M.D.S. tai Morphin. hydrochlorid. 1.0 / Aq. purif. ad 500.0 M.D.S.
Systeeminen kivunhoito ks. 1. Vaikea limakalvovaurio vaatii usein parenteraalisen opiaattihoidon.
Ruokahaluttomuus
Seuraavassa käsitellään ruokahaluttomuutta aiheuttavia tekijöitä, joista osaan on tarjolla hoitokeinoja. On varsin tavallista, että kuolemaa lähestyvän potilaan kiinnostus syömistä ja juomista kohtaan vähenee. Tieto siitä, että ruokahaluttomuus on varsin yleinen syöpäsairauden luonnolliseen kulkuun liittyvä ilmiö, voi auttaa potilasta ja usein erityisesti perheenjäseniä luopumaan pakonomaisesta sopivan ruoan etsimisestä.
Nesteen saannin ja janon tunteen välillä ei ole selvää yhteyttä C.
Ruokahaluttomuuden syitä
Lääkitys, mm. solunsalpaajat, interferoni, kipulääkkeet
Suun hiivatulehdus (yleinen)
Kipeä tai kuiva suu; ks. edellä stomatiitin ja kuivan suun hoito sekä artikkeli 3.
Pahoinvointi, ks. pahoinvoinnin hoito alla.
Aikaisen täyttymisen tunne, jonka taustalla on esim.
ummetus (ks. ummetuksen hoito alla)
vatsan alueen kasvain tai kookas maksa (kortikosteroidit saattavat vähentää turvotusta: prednisoni 20–40 mg × 1 tai deksametasoni 3–9 mg × 1)
askites (punktio, diureetit).
hoitona on (puoli-)istuva asento, pienet ruoka-annokset, metoklopramidi 10–20 mg × 3–4 20 min ennen ruokailua ja yöksi.
Metaboliset syyt, esim. hyperkalsemia, uremia, ks. 4 5.
Väärään kurkkuun nieleminen (nielupareesi, tukkiva tuumori): ks. edellä kohta Yskä
Kivut (kipulääkitys)
Masennus: lohdutus, lääkitys
Epäsuotuisa ruokailuympäristö
Kylmä ruoka (jäätelö tms.)
Pieniä annoksia pienillä lautasilla. Kauniisti katettuja aterioita lyhyin väliajoin potilaan toivomina aikoina. Hajuton ruokailutila.
Yhteiset ruokailuhetket pöydän ääressä ja pukeutuneena mieluummin kuin vuoteessa ja pyjamassa
Aperitiivi saattaa lisätä ruokahalua; mikä tahansa mieluinen alkoholijuoma käy (huomioi metronidatsolin antabusvaikutus).
Munatotin resepti: 1 kananmuna, ½–1 dl kermaa, 2 teelusikallista sokeria, 1 ruokalusikallinen appelsiinimehua, 10–15 ml konjakkia
Lääkitys voi kohentaa ruokahalua
Kortikosteroidit: deksametasoni 3–6 mg × 1 tai prednisoni 10–20 mg × 1
Megestroliasetaatti 160 mg × 2 ad 800 mg/vrk
Medroksiprogesteroniasetaatti 100 mg × 3 – 500 mg x 2 A
Pahoinvointi ja oksentelu; syitä ja hoitovaihtoehtoja
Solunsalpaajahoito
Solunsalpaajahoidon aiheuttaman akuutin pahoinvoinnin estolääkitys annetaan sairaalassa.
Viivästyneen pahoinvoinnin hoitoon
Deksametasoni 3–6 mg × 1–2 2–4 päivää ± metoklopramidi 10–30 mg × 3–4; jotkut em. lääkityksestä huolimatta pahoinvoivista saattavat hyötyä 5-HT3-reseptorin salpaajasta.
Muut lääkkeet, esim. opioidit (pahoinvointia harvoin yli viikon), digoksiini (pitoisuus), tulehduskipulääkkeet
Turhat lääkkeet pois, vaihda lääke, tarkista annostus.
Sädehoito ylävatsalle tai laajaan lantiokenttään
Metoklopramidi 10–20 mg × 3–4 p.o., p.r.; jos metoklopramidi ei riitä, kokeile 5-HT3-reseptorin salpaajaa.
Kokoaivosädehoito
Saattaa lisätä aivopainetta: nosta steroidi-annosta 2–3-kertaiseksi; ellei aiemmin steroidia: deksametasoni 1.5–3 mg × 1–3, 5HT3-reseptorin salpaaja.
Aivosädehoidon jälkeen oireet voivat vaikeutua: ensiapuna nosta steroidi-annosta 2–3-kertaiseksi; ellei steroidia: deksametasoni 1.5–3 mg × 1–3
Ummetus on hyvin tavallinen, hoidettavissa oleva pahoinvoinnin syy; ks. ummetuksen hoito alla.
Hyperkalsemia: nesteytys, bisfosfonaatit, steroidi, ks. hyperkalsemian hoito 4
Kohonnut kallonsisäinen paine: aivokasvain, aivometastaasit:
Deksametasoni 3–10 mg × 1–3 pienenevin annoksin vasteen mukaan, sädehoito, leikkaus
Suurentunut maksa, askites: steroidi, askitespunktio, diureetit
Uremia 5, maksan vajaatoiminta: oireenmukainen hoito
Esofagiitti, gastriitti 6: muista hiivastomatiitin- ja esofagiitin mahdollisuus.
Ahdistus, pelko, masennus
Asiallinen pahoinvoinnin hoito, psyykkinen tuki ja tarvittaessa ahdistusta lievittävä ja/tai masennuslääkitys
Oksennukseen johtava yskä: ks. yskän hoito edellä.
Oireenmukainen lääkitys, suuntaa antavia annoksia
Metoklopramidi 10 mg 1–2 × 3–4 /p.o./p.r./i.v./i.m. 20–50 mg/vrk jatkuva s.c./i.v.-infuusio
Haloperidoli 1–2 mg yöksi, 0.5–2 mg × 1–3 p.o., 2.5–5 mg × 1–3 i.m./i.v., 5–10 mg/vrk s.c./i.v.-infuusiot
Loratsepaami 0.5–2 mg × 1–3 p.o., i.m. i.v., 2–4 mg/vrk s.c./i.v.-infuusio
Deksametasoni 3–9 mg × 1 p.o., 5–10 mg × 1–2 i.m., i.v., prednisoni 20–60 mg × 1
Proklooriperatsiini 5–20 mg × 1–3 p.o., 25 mg x 1–3 p.r.
Levomepromatsiini 2.5–12.5 mg yöksi
Syklitsiini 25–50 mg × 1–3, hydroksitsiini 20 mg yöksi
Edellisten yhdistelmät
Ummetus
Ummetus on hyvin yleinen edennyttä syöpää sairastavan potilaan oire, joka liittyy mm. syöpätautiin, ravinnon muutoksiin, liikunnan vähenemiseen, lääkkeisiin, intimiteetin puutteeseen sairaalassa tai näiden yhdistelmiin. Sulje pois suoliobstruktio (oksentelu, kramppimaiset kivut, näkyvä peristaltiikka, vatsan turpoaminen), ks. suoliobstruktio alla ja akuutti maha 7.
Hoidon alussa on syytä kuunnella suoliäänet, palpoida vatsa ja todeta tai sulkea pois peräsuolta tukkiva massa tuseeraten.
Syitä
Syöpätauti: obstruktio, peritoneaalikarsinoosi, askites, selkäydinkompressio
Lääkkeet: opioidit, antikolinergit (esim. neuroleptit, antidepressantit), vinka-alkaloidit, 5-HT3-reseptorin salpaajat
Muutokset ravitsemuksessa, dehydraatio; runsaasti nesteitä, mehuja – jos mahdollista, kuituja
Liikunnan väheneminen. Rohkaise liikkumaan (hoida liikkumista estävät kivut).
Kivulias anaalifissuura, ärtyneet peräpukamat; hoida.
Hyperkalsemia 4
Intimiteetin puutos sairaalassa. Huolehdi intimiteettisuojasta.
Ummetus on intiimi vaiva: kysy, informoi.
Aloita opioidien aloituksen yhteydessä ehkäisevä ummetuslääkitys!
Ummetuslääkitys annetaan mieluiten suun kautta, tarvittaessa käytetään peräpuikkoja tai vatsa toimitetaan peräruiskeilla.
Bulkkilaksatiivit vaativat runsasta juomista eivätkä sovi huonokuntoiselle potilaalle.
Osmoottisia laksatiiveja (esim. laktuloosi 20–30 ml × 1–2[–4]) käytetään yksin tai yhdessä stimuloivien laksatiivien kanssa.
Stimuloivia laksatiiveja (senna, natriumpikosulfaatti, dokusaatti, bisakodyyli) käytetään yksin tai yhdessä osmoottisten laksatiivien kanssa.
Prokineetit: metoklopramidi 10–20 mg × 3–4
Ripuli
Hoitoon liittyvät syyt
Solunsalpaajahoito on syöpäpotilaan ripulin tavallisin syy (esim. 5-fluorourasiili, irinotekaani, topotekaani).
Lantion alueen sädehoito
Postoperatiiviset syyt: suoli- tai haimaresektio, blind-loop-syndrooma
Antibioottihoito: Clostridium difficile
Syöpään liittyvät syyt
Karsinoidioireyhtymä: syövän hoito, oireenmukainen hoito mukaan luettuna oktreotidi
Haimasyöpä: osmoottinen ripuli: haimaentsyymikorvaushoito, ravitsemusterapeutin konsultaatio
Ummetus voi aiheuttaa ylivuotoripulin.
Eräät ruoka-aineet voivat lisätä ripulia: maustetut, rasvaiset, kuitupitoiset ruoat, maitotaloustuotteet.
Ravitsemusterapeutin konsultaatio voi olla hyödyllinen, erityisesti postoperatiivisissa tiloissa ja haimasyövän yhteydessä.
Oraalinen tai parenteraalinen nesteytys, jos se kokonaistilanne huomioon ottaen on hyödyllistä.
Oireen mukainen hoito (Huom: solunsalpaaja- tai sädehoidon aiheuttamissa ripuleissa ja joissakin tulehdustilanteissa tulee potilas ottaa herkästi sairaalaan, jossa oireenmukaista lääkitystä annostellaan tilanteen mukaan neste- ja muun tukihoidon ohella)
Hiilitabletit
Loperamidi 4 mg alkuannos, jokaisen ripuliulosteen jälkeen 2 mg ad 16 mg/vrk
Morfiiniliuos 12–20 mg × 1–6 tai oksikodoniliuos 10–15 mg × 1–6
Pitkävaikutteinen morfiini 10–30 mg × 2 tai oksikodoni p.o. 20 mg × 2
Morfiini tai oksikodoni 5–10 mg × 4–6 s.c./i.v. aloitusannoksia
Joissain keskuksissa on käytetty oktreotidia hoitoresistenteissä tilanteissa 25–100 µg × 1–3 s.c. muissakin kuin karsinoidioireyhtymään liittyvissä tiloissa.
Suolitukos
Konsultoi kirurgia, jos potilaan vointi sallii kirurgisen intervention.
Inoperaabeli tukos:
Ravinnottomuus, nenä-mahaimu ja tiputus tulevat kyseeseen leikkausta valmisteltaessa.
Korkeassa tukoksessa oksentaminen seuraa usein nopeasti ruokailua tai lääkkeenottoa; matalassa tukoksessa lääkitys voi onnistua myös suun kautta.
Parenteraalinen nesteytys tai ravitsemus tulee harkita potilaskohtaisesti. Useimmiten suolen tukkeutuessa sairaus on edennyt pysyvästi niin pitkälle, ettei parenteraalisesta ravitsemuksesta ole hyötyä.
Pahoinvointi, oksentelu, koliikkikipu
Haloperidoli 5–15 mg/vrk s.c./i.v.-infuusio tai 1–2 mg × 3 p.o.
Morfiini 30–60 mg/vrk s.c./i.v.-infuusio, 10–30 mg × 2 p.o., aloitusannoksia
Glykopyrroniumbromidi 0.6 mg–1.2 mg/vrk jatkuva s.c./i.v.-infuusio, 0.2 mg × 1–6 s.c.
Deksametasoni 6–20 mg × 1 voi vähentää tuumorin ympärillä olevaa turvotusta C.
Klooripromatsiini 10–25 mg × 3 p.o.; huom. sedaatio
Joissain keskuksissa on käytetty oktreotidia hoitoresistenteissä tilanteissa 25–100 µg × 1–3 s.c.
Jos potilas oksentelee jatkuvasti lääkityksestä huolimatta, keskustele hänen kanssaan nenä-mahaletkun eduista ja haitoista.
Hikka
Syitä
Palleahermon tai pallean ärsytys (kasvain, vatsalaukun venytys, kookas maksa, palleatyrä, askites, ulkus, gastriitti, esofagiitti)
Aivokasvain, aivometastaasit
Uremia.
Lääkkeetön hoito: kohoasento, hengittäminen paperipussiin, 2 vesilasin juonti, 2 teelusikallisen sokeria nieleminen.
Metoklopramidi 10–20 mg × 3–4 p.o/p.r tai parenteraalisesti
Haloperidoli 0.5–2 mg × 1–3 p.o. tai 2.5–5 mg × 1–3 i.m./i.v., 5–10 mg/vrk s.c./i.v.infuusio
Klooripromatsiini 25–50 mg × 1–3 p.o. (voi aiheuttaa sedaatiota)
Jos aiheuttaja on aivotuumori: epilepsialääkitys.
Ihometastasoinnin/ulseroivan kasvaimen aiheuttamat haavaumat
Hoito
Sädehoito
Jos iho erittää, suihkuttele × 2–usein, peitä kostealla, esim. keittosuolataitoksella.
Paha haju, tulehdus
Suihkuttelu ja antiseptinen, esim. Betadine®-sidos
Absorboivat mm. aktiivihiilisidokset vähentävät pahaa hajua.
Harkitse systeemistä antibioottilääkitystä, joka tehoaa myös anaerobeihin.
Huoneen pahaa hajua voivat lievittää mm. sitruunan viipaleet, tervakynttilä.
Jos paikallisongelma on vaikeasti hallittavissa, konsultoi (plastiikka)kirurgia.
Kutina, syitä ja hoitovaihtoehtoja
Ihotaudit: perustaudin hoito
Allergiset reaktiot: lääkkeen lopetus tai vaihto, allergisen reaktion hoito
Morfiini on mahdollinen joskaan ei käytännössä yleinen kutinan aiheuttaja; kokeile vaihtoa oksikodoniin tai fentanyyyliin.
Uremia: uremian (symptomaattinen) hoito 5.
Kutiseva ihometastasointi, sädehoito, ks. ulseroivan ihon hoito yllä.
Polysytemia vera: taudin hoito, pieni annos ASAa. Huomioi vuoto-ongelmat.
Syövän aiheuttama kolestaasi
Ekstrahepaattisessa kolestaasissa kirurginen sappihappojen dreneeraus. Joskus sädehoito saattaa tulla kyseeseen.
Prednisoni 20–80 mg × 1 tai deksametasoni 3–10 mg × 1–2 pienenevin annoksin vasteen mukaan
Hyvä ihonhoito, ks. alla.
Oireenmukainen lääkehoito, hyöty lähinnä sedaatio, joskus ilta-annos riittävä
(Väsyttävä) antihistamiini esim. hydroksitsiini 10–25 mg × 1–3
Haloperidoli 0.5–2 mg × 1–3 p.o., 2.5–5 mg i.m./i.v. tai 5–10 mg/vrk s.c./i.v.-infuusio
Bentsodiatsepiinit (loratsepaami 0.5–2 mg x 1–3, 2–4 mg/vrk s.c./i.v.-infuusio; diatsepaami 5–10 mg p.o./p.r. yöksi, 5–10 × 1–3 p.o./p.r., 5–10 mg/vrk i.v.-infuusio)
Klooripromatsiini 25–50 mg × 1–3 p.o., huom. sedaatio
Opioidit, esim. pitkävaikutteinen morfiini 10–30 mg × 2, oksikodoni 20 mg × 2, aloitusannoksia
Kolestaasin aiheuttamassa kutinassa kolestyramiini sitoo sappihappoja, annos 4 g × 4 p.o., harvoin toteutettavissa käytännössä syöpäpotilaalla.
Ihon hoito: Syöpäpotilaan tavallisin kutinan aiheuttaja on kuiva iho. Kutinan syystä riippumatta ihonhoito on keskeinen hoitomuoto.
Ihon kuivuus pahentaa kutinaa. Mitä rasvapitoisempi voide, sen kestävämpi vaikutus. Vähemmän rasvapitoiset voiteet voivat olla miellyttävämmän tuntuisia, voitele useammin. Vältä saippuaa, ihon voitelu esim. perusvoiteella, (ruoka)öljyllä ennen kylpyä/suihkua tai öljyä kylpyveteen, kuivaus taputellen.
Viilentävät mentolivoiteet esim.
Rec. Menthol 0.5 / Emuls Novalan® 100.0, M.D.S. kutiavalle iholle yleisvoiteeksi
Mentolispriitä saa apteekista ilman reseptiä.
Kuumuus, ahdistuneisuus ja kyllästyneisyys, tekemisen puute pahentavat kutinaa.
Puuvillakäsineet yöksi, lyhyet kynnet, kevyet puuvillavaatteet.
Palliatiivinen sädehoito
Indikaatioita
Kipulääkkeisiin (mukaan luettuna opioidit) reagoimattomat luustokivut; n. ⅔ potilaista saa jonkinasteisen, puolet täydellisen kivunlievityksen. Kivunlievitys alkaa parin päivän–4 viikon kuluessa ja kestää keskimäärin 3–6 kk; useimmat potilaat hyötyvät uusintahoidosta.
Murtumavaaran esto kantavissa luissa. Jos murtumavaara on jo kehittynyt (yli puolet korteksia syöpynyt tai putkiluussa yli 2–3 cm lyyttinen etäpesäke), konsultoi ensin kirurgia.
Medullakompression hoito. Huom! Jos potilaalle on kehittymässä para- tai tetrapareesi tai cauda equina -oireyhtymä eli hänellä on progressiivinen neurologinen oireisto, tulee sädehoito (tai kirurginen hoito) aloittaa päivystyksenä. Hoidon onnistumisen mahdollisuus riippuu neurologisesta statuksesta hoidon alkaessa. Aloita steroidi, ks. alla.
Paineoireiden hallinta: esim. aivoetäpesäkkeet, aivokasvain, hermopinne
Verenvuoto: veriyskä, verivirtsaisuus
Ihoetäpesäkkeiden hoito
Tukosten laukaisu (keuhkoputki, vena cava superior, virtsanjohdin)
Mikäli paineoireita esiintyy hoidon alkaessa ja/tai niitä on hoidon myötä odotettavissa, käytetään steroidia esim. deksametasoni 3–10 mg × 1–3 p.o./parenteraalisesti (joissain keskuksissa medullakompression yhteydessä on käytetty deksametasoni-annoksia ad 100 mg) A.
Palliatiivisen sädehoidon tavoitteena on lievittää oiretta nopeasti mahdollisimman vähin sivuvaikutuksin.
Hoitokertoja on keskimäärin 1–10. Joskus paras palliaatio on kuitenkin täysimittainen sädehoito.
Lisätietoa
Cochrane-katsauksia 1
Muita näytönastekatsauksia 1
Kirjallisuutta 1
Kirjallisuutta
Vainio A, Hietanen P (toim.) Palliatiivinen hoito. Kustannus Oy Duodecim: Helsinki 2004
Verioksennus
Veri voi olla oksennuksessa tuoretta, kirkkaan punaista tai tummaa kahvinsumppimaista. Yleensä vuodon paikka löytyy tällöin ligamentum Treitzin yläpuolelta: ruokatorven, mahalaukun tai pohjukaissuolen alueelta.
Verta oksentava potilas ohjataan aina suoraan kirurgiseen ensiapuun, josta käsin järjestetään kiireellinen gastroskopia joko samana tai viimeistään seuraavana päivänä. Erityisesti jos vuoto on ilmeisen runsas (potilas on kalpea, takykardinen, matalapaineinen), tulee asettaa i.v.-tiputus matkan ajaksi. Laboratoriotutkimusten vastauksia ei jäädä odottamaan terveyskeskukseen.
Gastroskopiassa selvitetään vuodon paikka, tarvittaessa tehdään endoskooppinen hoito: esofagusvariksien ruiskutus/kumilenkkisidonta tai ulkusvuodon ruiskutushoito.
Reilusti vuotanut potilas otetaan teho-osastolle seurantaan.
Leikkaushoito tulee harvoin kyseeseen.
Esofagusvariks-potilailla saatetaan joutua tamponoimaan vuotava kardia-alue Sengstaken-Blakemoren tai Lintonin putkella.
Useimmiten vuoto on tutkimushetkellä jo lakannut, mutta alkuvaiheen tähystyksessä saadaan tarkka vuodon syy selville ja vältytään mahdollisilta turhilta jatkotutkimuksilta ja voidaan suunnitella hoito seurantoineen tarkoituksenmukaisesti.
Maksakirroosipotilailla variksvuoto uusii 2/3:lla. Yleensä ruokatorven vuotaneet suonikohjut pyritään hoitamaan 1 -2 viikon välein endoskooppisesti kunnen ne ovat hävinneet. Kyseinen hoito tapahtuu Kanta-Hämeen keskussairaalassa.
Vuotaneen mahahaavan ja harkinnan mukaan myös pohjukaissuolihaavan paraneminen varmistetaan aina uudella gastroskopialla joko Kanta-Hämeen keskussairaalassa tai avoterveydenhuollossa.
Helikobakteerihäätöhoito aloitetaan usein sairaalassa ja hoidon tulos varmistetaan esimerkiksi hengitystestillä avohoidossa.
Verta oksentava potilas ohjataan aina suoraan kirurgiseen ensiapuun, josta käsin järjestetään kiireellinen gastroskopia joko samana tai viimeistään seuraavana päivänä. Erityisesti jos vuoto on ilmeisen runsas (potilas on kalpea, takykardinen, matalapaineinen), tulee asettaa i.v.-tiputus matkan ajaksi. Laboratoriotutkimusten vastauksia ei jäädä odottamaan terveyskeskukseen.
Gastroskopiassa selvitetään vuodon paikka, tarvittaessa tehdään endoskooppinen hoito: esofagusvariksien ruiskutus/kumilenkkisidonta tai ulkusvuodon ruiskutushoito.
Reilusti vuotanut potilas otetaan teho-osastolle seurantaan.
Leikkaushoito tulee harvoin kyseeseen.
Esofagusvariks-potilailla saatetaan joutua tamponoimaan vuotava kardia-alue Sengstaken-Blakemoren tai Lintonin putkella.
Useimmiten vuoto on tutkimushetkellä jo lakannut, mutta alkuvaiheen tähystyksessä saadaan tarkka vuodon syy selville ja vältytään mahdollisilta turhilta jatkotutkimuksilta ja voidaan suunnitella hoito seurantoineen tarkoituksenmukaisesti.
Maksakirroosipotilailla variksvuoto uusii 2/3:lla. Yleensä ruokatorven vuotaneet suonikohjut pyritään hoitamaan 1 -2 viikon välein endoskooppisesti kunnen ne ovat hävinneet. Kyseinen hoito tapahtuu Kanta-Hämeen keskussairaalassa.
Vuotaneen mahahaavan ja harkinnan mukaan myös pohjukaissuolihaavan paraneminen varmistetaan aina uudella gastroskopialla joko Kanta-Hämeen keskussairaalassa tai avoterveydenhuollossa.
Helikobakteerihäätöhoito aloitetaan usein sairaalassa ja hoidon tulos varmistetaan esimerkiksi hengitystestillä avohoidossa.
Oksenteleva vanhus
Noin 80-vuotias nainen tuli keskussairaalan päivystykseen suunnilleen samanikäisen ystävättärensä saattamana. Hänellä ei ollut tiedossa mitään sairautta, eikä hän käyttänyt mitään lääkkeitä. Nykyvaivana oli oksentelu, jota oli jatkunut pari päivää. Etupäivystäjä ei päässyt edes vatsan palpaatioon asti, kun hänen katseensa kiinnittyi potilaan oikeaan silmään, joka punoitti. Rähmää tai muuta akuuttiin tulehdukseen viittaavaa ei näkynyt. Etupäivystäjän mieleen tuli harvinaisempi oksentelun syy, joka selvisi yksinkertaisella mittauksella. Mistä mahtoi olla kyse? Vastaus sivulla 97.
Vastaus
Oikean silmän paine oli kohonnut huomattavasti, eli kyse oli akuutista sulkukulmaglaukoomasta. Etupäivystäjä kuljetutti vanhuksen silmälääkärin huoneeseen mittausta varten, mutta yksinkertaisella tonometrillakin olisi päästy diagnoosiin. Silmätautien takapäivystäjä tuli ja määräsi hoidot. Vanhus pääsi sisätautiosastolle. Siellä vatsakin ehdittiin palpoida ja todettiin aortan aneurysma. Sitä tutkittiin kaikukuvauksella, mutta aneurysmaa ei tarvinnut leikata.
Diagnoosin avaimet ovat edelleen anamneesi, inspektio ja palpaatio. Kuvantamis- ja laboratoriotutkimukset seuraavat vasta näiden jälkeen!
Vastaus
Oikean silmän paine oli kohonnut huomattavasti, eli kyse oli akuutista sulkukulmaglaukoomasta. Etupäivystäjä kuljetutti vanhuksen silmälääkärin huoneeseen mittausta varten, mutta yksinkertaisella tonometrillakin olisi päästy diagnoosiin. Silmätautien takapäivystäjä tuli ja määräsi hoidot. Vanhus pääsi sisätautiosastolle. Siellä vatsakin ehdittiin palpoida ja todettiin aortan aneurysma. Sitä tutkittiin kaikukuvauksella, mutta aneurysmaa ei tarvinnut leikata.
Diagnoosin avaimet ovat edelleen anamneesi, inspektio ja palpaatio. Kuvantamis- ja laboratoriotutkimukset seuraavat vasta näiden jälkeen!
Pahoinvointi ja oksentelu
Pahoinvointi ja siihen liittyvä oksentelu ovat tavallisia oireita, joita jokaisella on joskus elämänsä aikana. Ne eivät liity pelkästään vatsasairauksiin vaan voivat olla oireina monissa muissakin sairauksissa.
Yleisimpiä syitä
Yleisin oksennusten aiheuttaja on äkillinen suoliston tulehdus (ks. 1). Oksennukset alkavat äkisti, ovat usein rajuja ja koostuvat normaalista mahansisällöstä tai sapensekaisesta vihertävästä nesteestä. Samaan aikaan on yleensä vesimäistä ripulia, vatsan kouristuksia ja usein kuumetta. Lähes kaikki äkisti alkaneet oksennus-ripulitaudit paranevat itsestään 1–3 päivässä.
Vatsasairauksia, joissa on oksennuksia ilman ripulia, ovat mahahaava, mahakatarri (ks. 2) ja suolen tukos (ks. 3). Niihin liittyy usein koviakin vatsan alueen kipuja.
Migreenissä (ks. 4) oireena on aluksi sykkivä kova päänsärky, jota seuraa pahoinvointi ja oksentaminen. Aivoverenkierron häiriöissä ja muissa aivosairauksissa, esimerkiksi aivokalvontulehduksessa (ks. 5), esiintyy usein pahoinvointia ja oksennuksia. Muita hermostoperäisiä syitä ovat tasapainohermon sairaudet, jolloin oksennus liittyy voimakkaaseen huimaukseen. Yleinen tasapainoelimiin liittyvä pahoinvoinnin ja oksennusten syy on matkapahoinvointi (ks. 6).
Oksennusta voi esiintyä joskus myös joissakin yleissairauksissa, kuten vaikeassa yleisinfektiossa ja nuoruustyypin diabetekseen liittyvässä happomyrkytyksessä. Monien lääkkeiden haittavaikutuksena voi esiintyä pahoinvointia. Sen ohella voi olla oksennuksia, mutta ei aina. Psyykkisistä syistä esimerkkinä on bulimia (ks. 7), jossa oksennetaan omaehtoisesti ahmimisen jälkeen.
Itsehoito
Itsehoito riippuu paljon oksennusten takana olevasta sairaudesta. Pääsääntönä on, että pahoinvoinnin ja oksennusten aikana kiinteän ruuan syömistä vältetään, mihin luontokin ohjaa, sillä ruokahalua ei silloin yleensä ole. Jos kyseessä on tuttu tilanne, esimerkiksi migreeni, osataan toimia aikaisemman kokemuksen pohjalta.
Jos oksennukset liittyvät "liikkeellä olevaan" vatsatautiin, tilannetta voi seurata rauhassa kotona. Vettä voi kokeilla pieninä annoksina (desilitra tai vähemmän kerrallaan). Jos se lisää oksennuksia, odotetaan muutama tunti ja yritetään uudestaan. Aikuisella parin päivän oksennukset eivät johda vaaralliseen nestehukkaan, vaikka nesteet eivät pysyisikään sisällä.
Milloin hoitoon
Seuraavissa tilanteissa pitää hakeutua hoitoon välittömästi :
Oksennuksessa on verta.
Äkisti alkaneeseen pahoinvointiin ja oksenteluun liittyy voimakas päänsärky, eikä kyseessä ole aiemmin todettu migreeni.
Hoitoon on syytä hakeutua hoitoon vuorokaudenajasta riippumatta, jos
Mahakipuun liittyy voimistuvia oksennuksia ilman ripulia.
Oksentelun jatkuessa yleiskunto huononee huomattavasti.
Käytettyjä lähteitä
Pahoinvointi ja oksentelu. Lääkärin tietokannat/Lääkärin käsikirja [online]. Helsinki: Kustannus Oy Duodecim.
Yleisimpiä syitä
Yleisin oksennusten aiheuttaja on äkillinen suoliston tulehdus (ks. 1). Oksennukset alkavat äkisti, ovat usein rajuja ja koostuvat normaalista mahansisällöstä tai sapensekaisesta vihertävästä nesteestä. Samaan aikaan on yleensä vesimäistä ripulia, vatsan kouristuksia ja usein kuumetta. Lähes kaikki äkisti alkaneet oksennus-ripulitaudit paranevat itsestään 1–3 päivässä.
Vatsasairauksia, joissa on oksennuksia ilman ripulia, ovat mahahaava, mahakatarri (ks. 2) ja suolen tukos (ks. 3). Niihin liittyy usein koviakin vatsan alueen kipuja.
Migreenissä (ks. 4) oireena on aluksi sykkivä kova päänsärky, jota seuraa pahoinvointi ja oksentaminen. Aivoverenkierron häiriöissä ja muissa aivosairauksissa, esimerkiksi aivokalvontulehduksessa (ks. 5), esiintyy usein pahoinvointia ja oksennuksia. Muita hermostoperäisiä syitä ovat tasapainohermon sairaudet, jolloin oksennus liittyy voimakkaaseen huimaukseen. Yleinen tasapainoelimiin liittyvä pahoinvoinnin ja oksennusten syy on matkapahoinvointi (ks. 6).
Oksennusta voi esiintyä joskus myös joissakin yleissairauksissa, kuten vaikeassa yleisinfektiossa ja nuoruustyypin diabetekseen liittyvässä happomyrkytyksessä. Monien lääkkeiden haittavaikutuksena voi esiintyä pahoinvointia. Sen ohella voi olla oksennuksia, mutta ei aina. Psyykkisistä syistä esimerkkinä on bulimia (ks. 7), jossa oksennetaan omaehtoisesti ahmimisen jälkeen.
Itsehoito
Itsehoito riippuu paljon oksennusten takana olevasta sairaudesta. Pääsääntönä on, että pahoinvoinnin ja oksennusten aikana kiinteän ruuan syömistä vältetään, mihin luontokin ohjaa, sillä ruokahalua ei silloin yleensä ole. Jos kyseessä on tuttu tilanne, esimerkiksi migreeni, osataan toimia aikaisemman kokemuksen pohjalta.
Jos oksennukset liittyvät "liikkeellä olevaan" vatsatautiin, tilannetta voi seurata rauhassa kotona. Vettä voi kokeilla pieninä annoksina (desilitra tai vähemmän kerrallaan). Jos se lisää oksennuksia, odotetaan muutama tunti ja yritetään uudestaan. Aikuisella parin päivän oksennukset eivät johda vaaralliseen nestehukkaan, vaikka nesteet eivät pysyisikään sisällä.
Milloin hoitoon
Seuraavissa tilanteissa pitää hakeutua hoitoon välittömästi :
Oksennuksessa on verta.
Äkisti alkaneeseen pahoinvointiin ja oksenteluun liittyy voimakas päänsärky, eikä kyseessä ole aiemmin todettu migreeni.
Hoitoon on syytä hakeutua hoitoon vuorokaudenajasta riippumatta, jos
Mahakipuun liittyy voimistuvia oksennuksia ilman ripulia.
Oksentelun jatkuessa yleiskunto huononee huomattavasti.
Käytettyjä lähteitä
Pahoinvointi ja oksentelu. Lääkärin tietokannat/Lääkärin käsikirja [online]. Helsinki: Kustannus Oy Duodecim.
Подписаться на:
Сообщения (Atom)